Valosta ja palosta

Aika ajoin on hyvä tulla valoon omien vahvuuksien kanssa; liian usein vähättelemme ja pienennämme
omaa potentiaaliamme. Syitä on monia: pelot, uskomukset, opitut toimintatavat jne. Kun teemme
vahvuuksiamme ja voimavarojamme näkyviksi, ne myös tulevat todemmiksi elämässämme, ne alkavat
elämään ja vaikuttamaan meissä. Itselleni ovat läheisiä erilaiset luovat keinot, kuten taide- tai
käsityömenetelmät; ne saattavat joskus auttaa vaikeasti hahmotettavien teemojen konkretisoimisessa.
Voimavara on dynaaminen ja muuttuva ilmiö ihmiselämässä, ja siksi mielestäni niin kovin kiehtova
aihepiiri!
Olen kiinnostunut ihmisen sisäisistä prosesseista, mutta myös näiden prosessien vaikutuksista ihmisten
välisiin suhteisiin. Me emme ole täällä yksin. Elämämme rakentuu erilaisista ihmissuhteista, ajattelumme
kasvaa ja kehittyy jatkuvasti erilaisten sosiaalisten rakenteiden varassa. Miten sukkuloimme maailmassa,
jossa jatkuvasti monenlaiset ihmisyyden osa-alueet törmäilevät ja/tai sulautuvat toisiinsa? Tämä jatkuva
liike tuottaa erilaisia ilmiöitä niin arkeen kuin juhlaan, työhön ja vapaa-aikaan. Ihmisyyden kohtaaminen
ja sen mukanaantuomat ihmetykset ovat kaikenikäisten agendalla päivittäin. Niinpä palaamme
lähimmäisyyteen, ihmisen arvostavaan kohtaamiseen omana itsenään. Lähimmäisyys lienee
parhaimmillaankin aina jotenkin vajavaista ymmärtämistä, mutta pyrkimällä aitoon dialogiin ja
kohtaamiseen, voimme ymmärtää toisen maailmasta jotain enemmän. Yhdessä voimme ymmärtää jotakin
uutta.
Työnohjaajan näkökulmasta tämä lienee asettumista yhä tarkkaavaisemmin kuuntelijan ja ihmettelijän
positioon. Asiakas on oman tilanteensa paras asiantuntija: Mitä uutta voimme oppia yhdessä? Kuinka
voimme kohdata niin, että keskinäinen lähimmäisyytemme tuottaa uusia näkökulmia käsillä oleviin
teemoihin? Yhdessä jaetut ajatukset syttyvät ja synnyttävät uutta. Uusi tuottaa ratkaisuja,
mahdollisuuksia, voimavaroja, tilaa, valoa.