Tuntuvaa työelämää – tunnetaidot ammatillisuuden tukena

Kun ollaan aikuisiksi ja ammattilaisiksi, ei ole tapana tunteilla. Suomalaisen työkulttuurin ammattilaisuus on totuttu ajattelemaan kliiniseksi rationaalisuudeksi ja erilaisten työroolien suojaamaksi saarekkeeksi. Työelämä on kuitenkin nopeasti muuttuvat ympäristö (ilman koronaakin), ja tutkijoiden havainnot
tunnetaitojen suojaavasta roolista ovat viime vuosien kuluessa lisääntyneet. Vaikuttaa siltä, että tulevaisuuden ammattilainen selviää työelämän aallokoista sitä paremmin, mitä vankemmat tunnetaidot on saanut kasvatettua.

Työyhteisöjen haasteet ovat usein jäljitettävissä juuri tunnetaitojen alueelle. Useimmat meistä voivat
tunnistaa työhistoriansa yhteisöissä vaikkapa seuraavaa:

• toisten syyttely ja syyllistäminen
• valehtelu ja vastuunpakoilu
• valta-aseman väärinkäytökset
• harkitsematon impulsiivisuus
• epäkypsä ristiriitojen käsittely (”En se minä ollut!”)

Eikö mitään tällaista koskaan ole osunut kohdallesi? Onneksi olkoon – olet saanut työskennellä tunnetaidoiltaan kypsässä ympäristössä. Tunnetaitojen kypsymättömyydestä kärsivät työyhteisöt toki haluaisivat tilanteen muuttuvan työarjessa. Pulmaksi nousee usein se, että vuorovaikutushaasteiden
juurisyitä ei oikein osata tunnistaa. Työyhteisön muuttaminen ja muuttuminen vaatii myös sitä, että itse kukin suostuu katsomaan peiliin ja tarttumaan toimeen – kasvamaan tunnetaidoiltaan. Emme voi vain osoitella toisia silloin, kun pulma on siinä, että yhdessä käyttäydymme epäkypsästi.

 

Tunnistaminen tutuksi

Tunnetaitojen saralla on syytä viljellä elinikäisen oppimisen ajatusta – emme tule valmiiksi, olemme sitten kuinka aikuisia tahansa. Aina voi oppia uutta, aina voi avartaa näkökulmaa. Tunnetaidot ovat harjoiteltavia taitoja siinä missä muutkin, vaikkapa motoriset taidot. Ne eivät unohdu, vaikka saattavatkin olla joskus hiukan ruosteessa. Jos olet oppinut ajamaan pyörällä, pyöräily onnistuu pitkänkin tauon jälkeen, vaikka alussa meno olisikin haparoivaa. Toisaalta voit oppia uimaan vaikka varttuneemmalla iällä, jos taito on jäänyt lapsena hankkimatta. Lisäksi taitoja voi treenata: Voi hioa tekniikkaa, mennä matkaa, kohottaa kuntoa... Sama pätee tunnetaitoihinkin.

Tunteiden tunnistamisessa auttaa se, että kykenee asettumaan hetkeksi tarkkailijan rooliin oman itsensä suhteen, etäännyttämään kokemusta tilanteesta ja itsestä.

On siis kyse itsereflektiosta:

Mitä minussa tapahtuu juuri nyt?

On hyvä huomata, että tunteet ovat kehollisia. Seuraamalla kehon reaktioita saamme yhteyden myös tunteisiimme:

Missä minussa tapahtuu juuri nyt?

Tunteet virittävät ajatteluamme. Joskus tunnetilojen sekamelska (esim. ahdistus) saattaa ohjata meitä pyörimään hyödytöntä ja tuttua ympyrää, emmekä todella pääse käsiksi itse tunteeseen. Samaa rataa laukkaava mieli on syytä pysäyttää ja rauhoittaa:

Seis. Ei ole mitään hätää. Tunne ei ole vaarallinen. Voin pysähtyä kuuntelemaan sitä.

Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen voi olla erityisen vaikeaa silloin, kun kyseessä on epämiellyttävä, negatiivinen tunne. Ahdistuksesta voi olla helpompi syyttää työkavereita, kuin suostua tunnistamaan ja nimeämään oma epävarmuus. Häpeän tunteelta piiloudumme mielellämme vaikka vetäytymällä sosiaalisista suhteista tai päinvastoin hyökkäämällä ja päsmäröimällä muita.

Niin tai näin, tunnekiemuroiden punominen, piilottelu ja rakentelu vie energiaa. Suora ja rehellinen suhtautuminen omaan ihmisyyteen ja tunne-elämään säästää lopulta voimia, vaikka itsetutkiskelun tie saattaakin olla paikoin karu ja kivinen. Tässä tarvitaan tiedostamisen ja jo mainittua itsensä tarkkailemisen taitoa, jossa konkreettisena apuna voivat olla esimerkiksi erilaiset rentoutus- mindfullnes- ja joogaharjoitukset.

 

Hyväksymisestä hyvinvointia

Tunteet ovat totta, eivätkä ne ole vääriä tai huonoja, epäonnistuneita. Ne tapahtuvat meille ja meissä, ne laukeavat monestakin eri syystä. Tunteen aiheuttama ensireaktio, ”ensiviesti” tai ”hätäsignaali” voi kuitenkin johtaa harhaan, jos emme malta tiedostaen pysähtyä tunteemme ääreen.

Tunteilla on meille aina jokin viesti:
Mitä tämä tunne haluaa kertoa minulle juuri nyt? Voinko vaikuttaa asiaan jotenkin, vai onko tilanne vain hyväksyttävä?

Aiemmin mainittu ”hätäsignaali” kannattaa rauhoitella. Tunteisiin ei aina tarvitse reagoida välittömästi. Ihmiselle on luontaista pyrkiä eroon epämiellyttävistä tunteista, mutta niidenkin kohdalla kannattaa tuumata, voisiko tätä opetella sietämään. Jos antaisi tunteelle mahdollisuuden kertoa asiansa loppuun, ihan rauhassa. Mikään tunne ei ole sinällään vaarallinen. Toimintamme sen sijaan tunteen vallassa voi olla rakentavaa tai rikkovaa. Hyväksyvä pysähtyminen on siis tarpeen.

Mikään tunne ei kestä ikuisesti. Tunteet menevät ohi elämällä:
Voinko antaa itseni olla vain ja tuntea tämän, mennä tämän läpi?

 

Kaverille kans

Tunteiden tunnistaminen ja niiden hyväksyminen osana omaa toimintaympäristöä on tunnetaitojumpan peruspalikka. Treeni jatkuu, kun samaa tunnistamista ja hyväksyntää suuntaa myös kanssaihmisten suuntaan; työkaverille kans tunnistamista ja hyväksyntää.

Terve psyyke kiinnittää huomiota myös toisten reaktiohin ja peilaa omaa toimintaansa ympäristöönsä. Usein kuultu ohje ”Anna olla, älä välitä muista, älä mieti mitä muut sanoo...” on siis tunnetaitojen kannalta kyseenalainen. Kypsä tunnetaitaja miettii, että mitähän ne muut tästä. Miettii, muttei toki koko aikaa. Vuorovaikutuksessa on hyvä olla tuntosarvet sopivasti pystyssä: Mistä työkaverin tunnepurkaus kertoo? Mikä tuottaa meillä kireän ilmapiirin palavereihin? Fine. Voidaanko me yhdessä työyhteisönä vaikuttaa asiaan, vai onko tilanne vain hyväksyttävä?

 

Tunnetaidot tuovat kilpailuedun

Tunnetaidoiltaan kypsä työyhteisö pystyy käsittelemään ristiriitoja rakentavasti. Tunneilmaisujen voimakkuus on sopivissa säädöissä. Tunneilmapiirissä on ennustettavuutta ja turvallisuutta. Työntekijät iloitsevat ja voimaantuvat toistensa onnistumisista ja kannattelevat toisiaan tiukassa paikassa. Kasvava
tietoisuus omien tunteiden vaikutuksesta muihin ja päinvastoin lisää yhteisöllistä hyväksyntää työpaikalla.

Vahvat tunnetaidot ovat suojaava tekijä myös organisaatioiden haasteissa; tunnetaitoja huomioineissa yhteisöissä noustaan kuopasta kuin kuopasta nopeammin ja ketterämmin kuin tunnesarkaa laiminlyöneissä organisaatioissa. Tunnetaidoissa ei siis ole kyse kukkahattuhattarasta, vaan yritysten ja organisaatioiden tuottavuuteen ja toimivuuteen vaikuttavasta osatekijästä. Tämä näyttäytynee meille hyvin selvästi, kun yritysmaailman selviytyjät lopulta kömpivät koronakuopastaan.

Huom! Kirkasteen työnohjauspalvelut tällä hetkellä etänä.